Sivun alkuun »

  



Muistoissamme
********************************
FIN MVA Fragola Prima Sorella " VENLA"   24.1.1994 – 1.8.2005
jalostusrekisteri no 1.




Sallin ensimmäisestä pentueesta syntynyt tytär Venla  syntyi 24.1.94.

Se oli ensimmäinen pentu kennelnimemme Fragola alle.Tuntuu kuin siitä tammikuisesta pakkapävästä olisi vain muutama hetki, kun tämä pikkuinen punakirsuinen pentu näki päivänvalon -  mutta tosiasiassa siitä on ikuisuus, johon mahtuu paljon elämää ja kokemuksia. Liian pian tuli vastaan päivä jolloin ei ollut muuta mahdollisuutta kuin ikävöiden toivottaa kaverilleen hyvää matkaa.

Venla oli ensimmäinen ”kouluttamani spinone” – sen äiti Salli koulutti minua opettaen mitä koiran tulee osata ja mitä ominaisuuksia sen pitää omata, että siitä voitaisiin edes puhua metsästyskoirana.  Venlan kanssa rintarinnan kulkien pääsin sisälle kanakoirametsästyksen saloihin, ja tutustuin alan harrastajiin.

Venla jos kuka oli uranuurtaja Suomen spinonekannassa. Se oli ensimmäinen monessa, oikeasti arvostettavassa asiassa.Siitä vaan ei koskaan pidetty suurempaa meteliä. Minusta on nyt jälkeenpäin hienoa sanoa että Venla oli ensimmäinen spinone joka palkittiin KAER kokeissa. – se osallistui ensimmäisenä spinonena Junkkariin ja tuli myös palkituksi siellä. Ensimmäisenä se myös esitettiin näyttelyissä käyttöluokassa. Ensimmäisenä spinonena se nousi jalostusrekisteriin, ja oli myös ensimmäinen MVA arvon ansainnut. spinone Suomessa. Olihan se myös ensimmäinen jalostusrekisterissä oleva koira jota ei käytetty jalostukseen, jostain kumman syystä sillä tullut koskaan teetettyä jälkeläisiä, mitään syytä sen käyttämättä jättämiselle ei ollut. Se oli täysin terve A/B lonkkainen koira koko ikänsä, se vaan ei tuntunut ajankohtaiselta silloin. Venlan elämäntyö oli muu kuin pentujen hoito. Terveyttä  ja iloista mieltä Venlalla piisasi loppupäiviin saakka. Se oli jahtikunnossa vielä viime syksynä ja mukana metsästyksessä. Vielä reilu viikko ennen viimeistä päivää, se katseli aidan takaa kun heittelin fasaania nuoremmille. Pitihän Veppusenkin antaa vielä noutaa, kerta halua oli. Nouto oli niin vielä niin nopea, että Venla oli yhtä aikaa linnun kans putoamispaikalla….. ja nokkanaurussa se kiikutti sitä lintua minulle. Se ei tiennyt, että seurasin sitä murheellisena päivä päivältä, milloin on aika soittaa tutulle eläinlääkärille. .. Olin päättänyt Venlan korkean iän ( 11,5 v)  huomioiden, ettei sille tehtäisi mitään suuria toimenpiteitä, vaan se saisi lähteä ilman suuria kipuja. Valitettavan pian se päivä tulikin, maitorauhaskasvain kasvoi räjahdysmäisesti ja niin Matti lääkäri tuli kotiin ja nukutti Venlan matkaamaan  paremmille jahtimaille….Lohduksemme tilannetta korjaa  Viivin ja Venlan veljen Paavon pentue joka on mielestäni todella onnistunut yhdistelmä.  Täällä kotonakin on koulutuksen alla siitä pentueesta Pirra tyttö joka saa nyt astua tätinsä saappaisiin työkoirana. Venlalla oli kaksi veljeä, jotka molemmat ovat olleet ikänsä metsästyskäytössä. Bruno- veli kuoli syksyllä 2004.
******************************************************************************************
 EV-91 Merrymoon Spinelli Ravioli " SALLI"
(24.8.1989–8.2.2002)

Cockerspanielimme Vilin kuoltua syksyllä -89 emme osanneet ajatellakaan olevamme ilman koiraa. Saksanseisoja oli Jukan ajatuksissa, minulle olisi kelvannut vaikka kolmijalkainen koira, kunhan koiran vain saisin. Saksanseisojaa ei kuitenkaan siihen hätään löytynyt ja Maaseudun Tulevaisuus lehdessä oli ilmoitus "spinone – uusi kanakoirarotu metsästäjille". Eipä muuta kuin uteliaisuuttamme soittamaan Karveksen Heidille, ja totuus on, että ei siinä paljo tarvinnut koiraa mainostaa kun varasin pennun, vaikka en tiennyt asiasta yhtään mitään.

Nyt voi sanoa, että onneksi en tiennyt. Tuskinpa nyt uskaltaisin seisojaa laittaa noilla meriiteillä... Sallin emä Sally oli hieman omituinen, karkaili, ajeli taksilla jne. Ei omena kauas puusta pudonnut. Oli Sallikin kerran nuoruudessaan Limingan putkassa. Liekö tullut merkintä rekisteriin? Mutta hyvän metsästyskoiran Sallista saimme, vaikkakin osittain pilasin sen, kun äkkinäisyyttäni luin Saksanseisojakerhon koulutusopasta liian kirjaimellisesti.

Monesti meni sormi suuhun ensimmäistä seisojaa kouluttaessani. Salli oli lady, joka tiesi tahtonsa ja teki sen mukaan. KAER-kokeisiin sen kanssa ei ollut asiaa, käytännössä pikku hienouksien puuttuminen ei haitannut metsästystä. Sallilla oli kolmet pennut, joista hyvin moni on metsästyskäytössä. Näyttelypuolella menestyksestä kertovat lukuisat sertit ja Rop- ja ryhmäsijoitukset. Tuskinpa näyttelyissä olisi tullut käytyä, jos Salli ei olisi nauttinut esiintymisestä kehässä. Sokerina pohjalla ja helmenä Sallin kruunussa oli SSK:n erikoisnäyttely -99, jolloin 34 spinonea oli paikalla ja tämä 10-vuotias oli edelleen ROP ja parhaiten liikkuva spinone. Myös BIS 5 ja BIS VET 2 ruusukkeet tulivat kotiin. v. 2000 Tampereella 11-vuotiaana Salli oli erikoisnäyttelyn BIS veteraani! Tulemme aina muistamaan tämän erittäin hienoluonteisen "ladyn", jolla oli lukuisia ihailijoita nimenomaan sen hienon persoonallisuudenvuoksi. Se ohjasi meidät harrastuksen pariin josta tuli samalla liitännäiselinkeino tilallemme. Unohtamatta niitä lukuisia hyviä tuttavuuksia mitä olemme ämän harrastuksen myötä saaneet.

*********************************************************************************************

Muistoissamme Muskanxan Barones "Santtu" (13.12.1990–22.5.2001) BASSETTIEN LIPPULAIVA