Sivun alkuun »

Parhaankin koirakaverimmekin  kohdalla tulee aika jolloin on aika sanoa kiitos yhteisestä ajasta ja toivottaa hyvää matkaa......
Muistoissamme
*******************
Minä saatan sinut pehmeään lehtoon, koirille varattuun ikuiseen lehtoon.
Tuuditan uneen, kuin pehmoiseen lumeen. Silitän vielä kerran, itken kesäsateen verran.
 Ihan kaikesta kiitän, muistot lohdukseni elämäni kirjaan liitän.
 (Johanna Niskanen)
ensin omat koiramme ja tästä  linkistä löydät kasvattiemme ja koirakaveriemme muisteluita  

KANS & FIN & EST & S MVA  Fragola Jasmina "PIRRA"  9.9.2002 -30.12.2011 FIN42166/02, HD  A/A  OD 0/0 KAER AVO 2 x 4 .jalostusrekisteri no 4.  CA vapaa sukutaulu SKL.n tietokanta   Pirra syksyllä 2005 Pirra oli hienon ulkomuodon omaava terve jahtikoira. Koekentillä se ei ole yltänyt ihan samaan kuin äitinsä, kuitenkin 5 x AVO 2 on saaliina. Mukaan sopii mm 4 x Spinone SM voitto, sekä Ladies Trialin kolmas sija . Harmittavasti luokkavaihto jäi puuttumaan kahta pistettä.... Lumijoen Metsästysyhdistyksen kiertopalkinto " Vuoden koira" myönnettiin Pirralle v 2005! Luonteeltaan se oli erittäin ystävällinen ja kaikkien kanssa toimeentuleva ihana perhekoira.  Näyttelyissä Pirra kävi  7 kertaa tuloksena ROP pentu, seuraavissa kolmessa näyttelyssä SERTit kasaan, erkoisnäyttelyssä ERI PN 2, Oulussa ROP Casib, Jyväskylä ROP ja Casib ja Tallinnasta haimme sertin ja Casibin jolta reissulta tuli siis kaksi valionarvoa lisää. Piteåsta tuliaisina Ruotsin MVA ja viimeisimpänä SSK.n erikoisnäyttely BIS 3. eli 9 x tuomarit peräjälkeen ovat todenneet sen erinomaiseksi rotunsa edustajaksi - eikä kukaan ole muuta mieltä siitä ollutkaan. Siihen kun lisää käyttöominaisuudet jotka ovat hyvät, sekä terveys ja luonne niin ei voi kuin olla tyytyväinen saadessaan kasvattaa elää näin hienon koiran kanssa.  Ja lopulta sairauden edetessä päästää se kunniallisesti paremmille jahtimaille. Pirra oli kaikinpuolin valiokoira, sillä on hienoja jälkeläisiä  jo kahdessa sukupolvessa  muistona elämässä.

FIN MVA Fragola Cassiatore "Viivi" FIN37699/97 HD  A/A  OD 0/0
KAER VOI 2   1997 - 2010
jalostusrekisteri no 2.  CA vapaa 
sukutaulu SKL:n tietokanta 
Viivi muutti vihreämmille jahtimaille 12.9.2010  13v iässä. 
 
 Kaikella on aikansa, Viivin elämän syke sammui  syyskuussa 2010
se eli elämänsä loppuun asti tomerana joten suurempaa muistokirjoitusta mitä siitä sen eläissään kirjoitin ei ole syytä kirjoittaa. Lämpimin ajatuksin muistelemme  Viiviä jonka vertaista metsästyspinonea Suomesta saa hakea ja enpä tiedä löytyykö hakemallakaan. Luku sinänsä, persoonallinen, hellyydenkipeä spinone. Hyvä linnunlöytäjä ja innokas noutaja niin maalta kuin vedestä. KAER VOI 2 -käyttötuloksen omaava A-lonkkainen vauhtikone. Ensimmäisen AVO 2:n Viivi sai kotipelloilta Raimo Polven tuomaroimana ja toisen Kalajoen kauniista kangasmetsistä Heikki Pölläsen arvostelemana, harjoitusarvostelijana toimi Jouni Haapanen. Viivi on osoittanut toimivansa niin pelloilla kuin metsissä! Syksyllä 2003 se nousi kanakoirien erikoiskokeen voittajaluokkaan! Vesityö VOI luokassa 4 p jälkityö 5p. Heti ensimmäisessä VOI luokan kokeessa tuloksena VOI 3 ja seuraavassa kokeessa VOI 2.Viivi on  jalostusrekisterissä spinone no 2. Sama järjestysnumero sillä on myös muotovalion arvoissa puolisisarensa Venlan jälkeen. Reipas, sporttinen spinone, jolla on energiaa ja luonne, joka kestää ja haluaa koulutusta. Lyhyt, tiivis ja karkea turkki on erinomainen suoja lumikelillä metsästettäessä, eikä aiheuta harmaita hiuksia edes Liminganlahden rannoilta jahdista tultaessa.Osallistuin Kalajoella pidettyyn Ladies Trialiin molempien spinoneitteni kanssa. 25 koiraa starttasi, joista 8 ylsi palkinnolle saakka- ilokseni  molemmat minun koirat olivat siinä porukassa, Viivi VOI 3 tuloksella ja Pirra AVO2.n. Pirra sai jatkaa vielä sunnuntain finaaliin  neljän muun koiran joukossa, sijotuimme siinä pronsille. Spinone SM kisa ei mennyt ihan  yhtä hyvin, Jukka ohjasi Viivin, eka riistatyö tiedotuksineen Ok, toisessa isäntä taisi unohtaa olevansa kokeessa ja ei kieltänyt koiraa paikalleen ja ampui  oikein varulta kaksi laukausta joista jälimmäisen johdosta Viivi teki paukkunoudon ja toi nätisti Jukan pudottaman fasaanikukon isännälle.... jokainen tietää että Voi luokan koiran koepäivä on sillä hommalla täysi. 

Ylituomari ystäväni Raimo Polvi joka sai myös seurata Viivin toimia koko sen eliniän halusi omasta  oma-alotteisesti kirjoittaa näkemyksensä Viivin työskentelystä seuraavaan malliin.,,
”Viivin haku on joutuisaa ja selvästi riistalle pyrkivää laukkaa. Se työskentelee erittäin määrätietoisesti ja itsenäisesti. Haun laajuus, etenevyys, sekä peittävyys sopivat hyvin maasto-olosuhteisiin. Hyvä vainu, erinomainen tuulen- ja nenänkäyttö on silmiinpistävää. Löytää hyvin riistaa, ja osaa käsitellä sitä taitavasti; myös vaikeammissa tuuliolosuhteissa.Viivin seisonnat ovat kiinteitä ja varmoja, eteneminen reipas, sekä paikallistamiskyky erinomainen. Ammuttaessa, ja riistan pudotessa käyttäytyy korrektisti. Pudotetun linnun nouto on varma ja tyylikäs, luovutus moitteeton.”
Raimo Polvi, Ylituomari

 

Ranskantuontinartut FIN MVA Naria de fin Renard, Fanni, ja Nizy de fin Renard, Milka, tulivat Ranskasta 1997 aivan Santtua varten, saadaksemme Suomeen hyviä metsästysominaisuudet omaavia petit basset griffoneita. Ranskassa Renardin kennel on maineikkaimpia käyttöbassettien kasvattajia, ja vain Santun tulosten ansiosta, ranskalaisen ystävämme avustuksella saimme nämä koirat ostettua Suomeen. Vuonna 2000 Suomen basset-kerho palkitsi Milkan VOITOKKAIN AJAVA BASSET –tittelillä. Vaikka nämä ranskattaret ovat poistuneet, niitten jälkeläisissä elää aito vendeenin maakunnan basset suomalaisten ilona-  13.10.2008 oli raskaan päätöksen päivä. Milkan sekä  Fannin kasvaimet olivat edenneet ja Nastin sairaus tuli täysin yllätyksenä ja sen vointi heikkeni nopeasti, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin sanoa ystävillemme hyvästi ja hyvää matkaa... Paljon jäi muistoja jotka vievät eteenpäin. FIN MVA Naria de fin Renard "Fanni"  s.4.3.1997 - 13.10.2008 Hymynaama ransakattaremme ... suloinen suttinen.  Nizy de fin Renard  " Milka" 1xSERT MÄAJ 1 81 p., VOITOKKAIN AJAVA BASSET v. 2000  s.1.3.1997  -13.10.2008 Milka on muistoissamme mutta,Milkan tytär Miisa on ilonamme muistuttamassa näistä molemmista niin Fannista kuin Milkasta Fragola Fina Barones  "Nasti"   14.1.2001 - 13.10.2008 2xSER, 1xVar- sert, 1xCacib, palkittu MÄAJ 2xAVO 3 ja MEJÄ 2xAVO 3 .  Vuonna 2003 Nasti palkittiin hopealla paras ajava basset -tittelin jaossa.  Nasti on legenraarisen Santtumme  ja Milkan tytär. Siinä oli isänsä hillittyä arvokkuutta ja kuitenkin kujeilevaa viikaria.  Metsälle Nastin mieli olisi vetänyt vaikka joka päivä. Nasti oli  koko  liki kahdenksan vuoden ikänsä täysin terve.  a Yllättäen ja gressiivisesti levinnyt pahanlaatuinen kasvain kuitenkin pakotti meidät  päästämään Nastin lepoon. Kotikoirana se oli mitä miellyttävin, sen luonne oli erittäin tasapainoinen. Sillä oli kahdet pennut v. 2003 ja 2007 niistä ne jotka ovat päässeet ajamaan  ovat sen homman myös hoitaneet . FIN MVA Fragola Prima Sorella " VENLA"   24.1.1994 – 1.8.2005 jalostusrekisteri no 1. Sallin ensimmäisestä pentueesta syntynyt tytär Venla  syntyi 24.1.94. Se oli ensimmäinen pentu kennelnimemme Fragola alle.Tuntuu kuin siitä tammikuisesta pakkapävästä olisi vain muutama hetki, kun tämä pikkuinen punakirsuinen pentu näki päivänvalon -  mutta tosiasiassa siitä on ikuisuus, johon mahtuu paljon elämää ja kokemuksia. Liian pian tuli vastaan päivä jolloin ei ollut muuta mahdollisuutta kuin ikävöiden toivottaa kaverilleen hyvää matkaa.Venla oli ensimmäinen ”kouluttamani spinone” – sen äiti Salli koulutti minua opettaen mitä koiran tulee osata ja mitä ominaisuuksia sen pitää omata, että siitä voitaisiin edes puhua metsästyskoirana.  Venlan kanssa rintarinnan kulkien pääsin sisälle kanakoirametsästyksen saloihin, ja tutustuin alan harrastajiin. Venla jos kuka oli uranuurtaja Suomen spinonekannassa. Se oli ensimmäinen monessa, oikeasti arvostettavassa asiassa.Siitä vaan ei koskaan pidetty suurempaa meteliä. Minusta on nyt jälkeenpäin hienoa sanoa että Venla oli ensimmäinen spinone joka palkittiin KAER kokeissa. – se osallistui ensimmäisenä spinonena Junkkariin ja tuli myös palkituksi siellä. Ensimmäisenä se myös esitettiin näyttelyissä käyttöluokassa. Ensimmäisenä spinonena se nousi jalostusrekisteriin, ja oli myös ensimmäinen MVA arvon ansainnut. spinone Suomessa. Olihan se myös ensimmäinen jalostusrekisterissä oleva koira jota ei käytetty jalostukseen, jostain kumman syystä sillä tullut koskaan teetettyä jälkeläisiä, mitään syytä sen käyttämättä jättämiselle ei ollut. Se oli täysin terve A/B lonkkainen koira koko ikänsä, se vaan ei tuntunut ajankohtaiselta silloin. Venlan elämäntyö oli muu kuin pentujen hoito. Terveyttä  ja iloista mieltä Venlalla piisasi loppupäiviin saakka. Se oli jahtikunnossa vielä viime syksynä ja mukana metsästyksessä. Vielä reilu viikko ennen viimeistä päivää, se katseli aidan takaa kun heittelin fasaania nuoremmille. Pitihän Veppusenkin antaa vielä noutaa, kerta halua oli. Nouto oli niin vielä niin nopea, että Venla oli yhtä aikaa linnun kans putoamispaikalla….. ja nokkanaurussa se kiikutti sitä lintua minulle. Se ei tiennyt, että seurasin sitä murheellisena päivä päivältä, milloin on aika soittaa tutulle eläinlääkärille. .. Olin päättänyt Venlan korkean iän ( 11,5 v)huomioiden, ettei sille tehtäisi mitään suuria toimenpiteitä, vaan se saisi lähteä ilman suuria kipuja. Valitettavan pian se päivä tulikin, maitorauhaskasvain kasvoi räjahdysmäisesti ja niin Matti lääkäri tuli kotiin ja nukutti Venlan matkaamaan  paremmille jahtimaille….Lohduksemme tilannetta korjaa  Viivin ja Venlan veljen Paavon pentue joka on mielestäni todella onnistunut yhdistelmä.  Siitä pentueesta meillä on Pirra tyttö joka saa nyt astua tätinsä saappaisiin työkoirana. Venlalla oli kaksi veljeä, jotka molemmat ovat olleet ikänsä metsästyskäytössä. Bruno- veli kuoli syksyllä 2004. EV-91 Merrymoon Spinelli Ravioli " SALLI" (24.8.1989–8.2.2002) Cockerspanielimme Vilin kuoltua syksyllä -89 emme osanneet ajatellakaan olevamme ilman koiraa. Saksanseisoja oli Jukan ajatuksissa, minulle olisi kelvannut vaikka kolmijalkainen koira, kunhan koiran vain saisin. Saksanseisojaa ei kuitenkaan siihen hätään löytynyt ja Maaseudun Tulevaisuus lehdessä oli ilmoitus "spinone – uusi kanakoirarotu metsästäjille". Eipä muuta kuin uteliaisuuttamme soittamaan Karveksen Heidille, ja totuus on, että ei siinä paljo tarvinnut koiraa mainostaa kun varasin pennun, vaikka en tiennyt asiasta yhtään mitään. Nyt voi sanoa, että onneksi en tiennyt. Tuskinpa nyt uskaltaisin seisojaa laittaa noilla meriiteillä... Sallin emä Sally oli hieman omituinen, karkaili, ajeli taksilla jne. Ei omena kauas puusta pudonnut. Oli Sallikin kerran nuoruudessaan Limingan putkassa. Liekö tullut merkintä rekisteriin? Mutta hyvän metsästyskoiran Sallista saimme, vaikkakin osittain pilasin sen, kun äkkinäisyyttäni luin Saksanseisojakerhon koulutusopasta liian kirjaimellisesti. Monesti meni sormi suuhun ensimmäistä seisojaa kouluttaessani. Salli oli lady, joka tiesi tahtonsa ja teki sen mukaan. KAER-kokeisiin sen kanssa ei ollut asiaa, käytännössä pikku hienouksien puuttuminen ei haitannut metsästystä. Sallilla oli kolmet pennut, joista hyvin moni on metsästyskäytössä. Näyttelypuolella menestyksestä kertovat lukuisat sertit ja Rop- ja ryhmäsijoitukset. Tuskinpa näyttelyissä olisi tullut käytyä, jos Salli ei olisi nauttinut esiintymisestä kehässä. Sokerina pohjalla ja helmenä Sallin kruunussa oli SSK:n erikoisnäyttely -99, jolloin 34 spinonea oli paikalla ja tämä 10-vuotias oli edelleen ROP ja parhaiten liikkuva spinone. Myös BIS 5 ja BIS VET 2 ruusukkeet tulivat kotiin. v. 2000 Tampereella 11-vuotiaana Salli oli erikoisnäyttelyn BIS veteraani! Tulemme aina muistamaan tämän erittäin hienoluonteisen "ladyn", jolla oli lukuisia ihailijoita nimenomaan sen hienon persoonallisuudenvuoksi. Se ohjasi meidät harrastuksen pariin josta tuli samalla liitännäiselinkeino tilallemme. Unohtamatta niitä lukuisia hyviä tuttavuuksia mitä olemme ämän harrastuksen myötä saaneet. BASSETTIEN LIPPULAIVA Muskanxan Barones "Santtu" (13.12.1990–22.5.2001)  SF JVA, SF KVA-A, SF MVA Muskanxan Barones - Santtu syntynyt -90. Moninkertainen piirinmestari, Suomenmestari ja PR -mies koko rodulle.  Tämä viikari tuli taloon Sallille seuraksi. Se oli pieni koira, jolla oli suuri itsetunto. Koskaan sen ei tarvinnut muuta, kuin laittaa rinta rottingille ja häntä sapeliksi ja vähän rykäistä huomautukseksi, että huomatkaa tässä olen minä!  Joskus tuntui ihmeeltä, mikä "hengenvoima" Santulla oli.  Santtu oli metsienmies  joka teki jäniksen jos sitä alueella ei ollut. Sen kymmenen kokeen keskiarvo oli 93,4 pistettä ( max 100p.) Vastaavia tuloksia saa hakea muistakin roduista, mutta kaikista ei taida edes löytyä. Hirvimiesten apuna se  jäljesti useita haavakkohirviä talteen.  Parhaan päivän jäljestyssaldo oli kolme hirveä! Suomessa ei ole tällä hetkellä kuin yksi ainoa kolmoisvalion arvoon yltänyt PBGV- Santtu!  Se periytti  erinomaisesti käyttöominaisuuksiaan jälkeläisilleen. Luonteeltaan Santtu  oli kuin viini  - parani vanhetessaan. Santtu oli legenda jo eläessään! Mutta kaikella on aikansa... Santtu syntyi  13.12.1990 Nivalassa nukutettiin ikiuneen kotonaan Lumijoella  22.5.2001.  Santtu ja sen muisto pysyvät varmasti ajaviakoiria arvostavien mielissä kauan.  Mieltä lämmittävää oli kuulla  ajokokeessa arvostetun tuomarin lausahdus Milkan ja Santun tytöstä Essusta  " Aivan kuin isänsä,  kuin Santtu olisi metsässä !" Taidot ja ominaisuudet  periytyvät väistämättä. FIN JVA Paparazzi " OTTO" 5.3.93  -  21.1.2002. Perheeseemme läheisesti liittynyt, sisareni perheen spinone Otto  Paparazzi s.5.3.93 kuoli 21.1.2002.  Suomen ainoa jälkivalio ja MVA Venlan isä! Siinäpä meriittejä Oskarille, sen lisäksi että se oli perheelleen äärettömän tärkeä ja rakas. Valioksi Otto tuli harjoittelematta, Mikon motto oli että lahjattomat harjoittelevat, ja miltei kylmitään nämä kaverukset kisat kävivät. Se oli lempeä, suuri koira, jolla oli aina joku tavara suussaan esiteltävänä.  Miten monet kerran minäkin sain ihailla isännän kengät Oton esittelemänä, ja aina ne piti kehua yhtä hyviksi.  Otto oli "sovellettu lintukoira", eli se harrasti perheensä kanssa lintutarkkailua. Kun maastossa joku nosti kiikarit silmilleen, Otto pysähtyi omaehtoisesti myös seuraamaan mitä näkyy. Otto oli innokas ulkoilija, ei haitannut vaikka olisi ollut talo täynnä vieraita, kun lenkille lähdön aika tuli, Otto haukotteli ja steppaili siihen malliin,  että eikö vieraat jo huomaisi lähteä ja hän pääsisi lenkilleen... Otto uupui sairauteensa ja odottelee nyt tuhkattuna Santun  ja Sallin viereen Hälliin pääsyä.  Otolle odotellaan samanrotuista seuraajaa lähivuosina. Muistona Otosta vipeltää talossamme joukon jatkona Oton pojan tyttö Pirra.  Oton harrastuksiin kuului haitarinsoitto Mauri -isännän kera. Mauri otti haitarin ja vakio kappale " Kaksi vanhaa tukkijätkää" kun kajahti, Otto alkoi laulamaan. Pirran ollessa parin kuukauden ikäinen Mauri kokeili onko musikaalisuus koirissa periytyvää, ja kuinka ollakkaan - hanurin soiton alkaessa Pirra lauleli mukana. Eli musikaalisuuskin  on periytyvää.... ainakin Limingassa Abraham Ojanperän syntysijoilla. VILI- cocker spanieli  -79-89 ***************** Vili oli lupsakka lapsiperheen lemmikki. Se tuli meille helmikuussa -80. Ilkka-poikamme oli silloin 1v 4kk. Eli Vili oli meillä silloin, kun kaikki lapsemme olivat pieniä. Se oli lastemme ensimmäisiä leikkikavereita. Vili  eli 10- vuotiaaksi. Se oli mukava lemmikki lapsiperheessä, jolloin ei ollut vielä aikaa kulkea ja harrastaa enempää kuin lenkkeilyä koiran ja lastenvaunujen kanssa.